”Oslon prosessi” viittaa syyskuussa 1993 alkaneeseen Israelin ja Palestiinan väliseen neuvotteluprosessiin, jossa luotiin puitteet konfliktin ratkaisemiseksi.
elokuussa 1993 paljastui, että salaiset neuvottelut Norjan Oslossa korkean tason israelilaisten ja palestiinalaisten välillä olivat johtaneet ensimmäiseen Israelin ja Palestiinan väliseen sopimukseen., Kuukausia aiemmin Norjan ulkoministeriön alaisuudessa aloitetut neuvottelut olivat alkaneet epävirallisesti Israelin ja palestiinalaisten diplomaattien ja akateemikkojen kanssa. Sopimuksen laatimisessa saavutetun menestyksen myötä neuvotteluja kuitenkin parannettiin, ja pian niitä johtivat korkean tason israelilaiset ja palestiinalaiset virkamiehet. Elokuuta parafoitiin luonnos” Periaatejulistukseksi ” (DOP).
9.syyskuuta Israel ja PLO vaihtoivat vastavuoroista tunnustamista koskevia kirjeitä ennen sopimuksen virallista allekirjoittamista., PLO: n puheenjohtaja Yasir Arafat tunnusti Israelin pääministerille Yitzhak Rabinille lähettämässään kirjeessä Israelin oikeuden olla olemassa ”rauhassa ja turvallisuudessa.”Arafat luopui” terrorismin ja muiden väkivallantekojen käytöstä.”Arafat lupasi myös kumota Palestiinan Kansallisliiton pykälät, jotka kieltävät Israelin olemassaolon oikeuden., Vastauksena Arafatin kirje, Rabin vahvisti, että ”valossa PLO sisältyvät sitoumukset kirjeen, Israelin Hallitus on päättänyt tunnustaa PLO: n edustajana Palestiinan kansan ja aloittaa neuvottelut PLO: n kanssa sisällä Lähi-Idän rauhanprosessia.”
13. syyskuuta 1993, Israelin ja Palestiinan Julistuksen Periaatteita (DOP) allekirjoittivat Pääministeri Rabin ja Puheenjohtaja Arafat läsnäollessa YHDYSVALTAIN Presidentti Bill Clintonin Valkoisen Talon nurmikolla keskellä valtava fanfaari.,
DOP, joka on ensimmäinen Oslon sopimuksissa, koostui huolellisesti rakennetusta kaksivaiheisesta aikataulusta. Ensimmäinen vaihe, tai ”välivaiheen aikana,” oli tarkoitus kestää viisi vuotta, jonka aikana Israel olisi vähitellen vetäytyä Palestiinan väestö keskuksia länsirannalla ja Gazan alueella, kun siirrät hallinnollinen valta pian-to-be-valitun Palestiinalaishallinnon kanssa. Palestiinalaishallinto vastaisi terrorismin torjunnasta ja turvallisuuden koordinoinnista Israelin kanssa., Toinen vaihe oli ”pysyvän aseman” tai ”lopullisen aseman” neuvottelut ” jäljellä olevien kysymysten ratkaisemiseksi, mukaan lukien: Jerusalem, pakolaiset, siirtokunnat, turvallisuusjärjestelyt, rajat, suhteet ja yhteistyö muiden naapureiden kanssa sekä muut yhteistä etua koskevat kysymykset.”Lopullinen asemasopimus merkitsisi Israelin ja palestiinalaishallinnon virallista rauhansopimusta.
kaksivaiheisen suunnitelman taustalla oli kaikkein vaikeimpien asioiden säästäminen viimeiseksi., Vaikka DOP: n valmistelijat eivät uskoneet, että nämä kysymykset olisi helppo ratkaista, toivottiin, että kun luottamusta ja yhteistyötä on saatu aikaan välivaiheen aikana, Israel ja palestiinalaiset pystyisivät paremmin ratkaisemaan konfliktin monimutkaisimmat ja jakavimmat kysymykset.
seuraavien kuuden vuoden aikana allekirjoitettiin useita väliaikaisia sopimuksia, joista merkittävimmät olivat syyskuussa 1995 tehty Oslo II-sopimus ja lokakuussa 1998 tehty Wye Riverin Muistio. Näiden sopimusten täytäntöönpanon jälkeen syyskuuhun 2000 mennessä yli 85 prosenttia Gazan kaistaleesta ja 39.,Länsirannasta 7 prosenttia oli palestiinalaishallinnon hallinnassa. Palestiinalaisväestöstä 99 prosenttia asui palestiinalaishallinnon lainkäyttövallan alaisuudessa.
mielipidemittaukset osoittivat, että neuvotteluja kannatti enemmistö israelilaisista. Hyvin äänekäs vähemmistö kuitenkin vastusti kiivaasti sopimuksia ja hallituksen politiikkaa. Israelin pääministeri Yitzhak Rabin murhattiin marraskuussa 1995 israelilaisen Oslon vastaisen aktivistin toimesta.,
palestiinalaiset terroristiryhmät, kuten Hamas, Islamilainen Jihad ja muut, tekivät koko välikauden aikana kymmeniä terrori-iskuja Israelin siviilikohteita vastaan.
Yli vuosikymmenen ajan, Israelilaiset kasvoi yhä pettyneitä Palestiinalaishallinnon kanssa, joka teki pikku-nolla valvoa terroristijärjestöjen, ja edelleen mahdollistaa leviämisen anti-Israelin-ja Juutalaisvastainen propaganda.,
Oslon aikajana ei koskaan toteutunut, mutta Oslon pysyvä perintö on edelleen palestiinalaishallinnon perustaminen ja suorat neuvottelut Israelin valtion ja palestiinalaisten välillä.