YHDYSVALLOISSA, termi, jota käytetään puolivälistä lähtien 19th century, ensisijaisesti nimetä suuntaus USA: n ulkopolitiikan keskeinen ajatus, joka on nonintervention Euroopan asioihin tai aseellisten konfliktien ulkopuolella Amerikan mantereen yleensä.
isolationismin teoria ja käytäntö, jonka alkuperä voidaan jäljittää vapaussodan aikaan 1775-83, muotoutui useiden tekijöiden vaikutuksesta. Amerikan Manner oli maantieteellisesti eristyksissä., Lisäksi Yhdysvallat kehitti tyydyttävät sisämarkkinat, jotka edistivät sitä, että merkittävä osa porvaristosta oli hyvin vähän kiinnostunut merentakaisesta laajentumisesta. Lopulta Yhdysvallat oli olemassaolonsa ensimmäisinä vuosikymmeninä taloudellisesti ja sotilaallisesti suhteellisen heikko. Omalaatuinen amerikkalaisen nationalismin heijastus, varhainen eristäytyminen oli ratkaisevassa asemassa suojeltaessa Yhdysvaltoja monarkistiselta Euroopalta, ennen kaikkea Isolta-Britannialta, joka halusi saada takaisin sen menettämän aseman Amerikan mantereella.,
eristäytymisperiaatteet, joita itse asiassa sovellettiin vain Eurooppaan, eivät tarkoittaneet sitä, että Yhdysvallat olisi halunnut pysyä poliittisesti ja vielä vähemmän taloudellisesti eristyksissä. Käytännössä Yhdysvaltain ulkopolitiikan johtajat pitivät eristäytymistä keinona hyödyntää Euroopan valtojen välisiä ristiriitoja. Kieltäytyen tekemästä mitään pitkäaikaisia sotilaallisia tai poliittisia liittoja heidän kanssaan ja julistaen Yhdysvaltain puolueettomuutta Euroopan sodissa (vuodesta 1793 alkaen), Yhdysvaltain johtajat hylkäsivät myöhemmin puolueettomuuden suurissa maailmanlaajuisissa aseellisissa konflikteissa., Näin eristäytyminen käytännössä synnytti politiikan, jossa ”oli vapaa käsi.”
Erakko periaatteita, jotka liittyvät tämän politiikan ja Monroen Oppi sisälsi siemeniä pan-Amerikan ja toimi näytön MEILLE ekspansiivinen tavoitteena on latinalaisessa Amerikassa. Yhdysvaltojen liittyessä imperialismin aikakauteen monopolipiirit pyrkivät hyödyntämään eristäytymisperiaatteita laajentaakseen Yhdysvaltojen ekspansionistista politiikkaa hyödyntäen uusia mahdollisuuksia, jotka olivat syntyneet kansakunnan saavuttamasta maailman teollisesta paremmuudesta., 1920-luvulla amerikkalaiseen eristäytymiseen liittyi kieltäytyminen ratifioimasta Versailles ’ n sopimusta 1919 ja liittymästä Kansainliittoon, tullimuurien korottaminen ja rajoittavat maahanmuuttolait. 1930-lukua leimasi suuri eristäytymisasenteiden purkaus. Neutraalius Toimii 1935-37, joka oli kulunut alle iskulause nonintervention eu-asioiden käytettiin American taantumuksellisten ”rauhoitella” fasistisen hyökkääjiä. Näin teot vaikuttivat toisen maailmansodan syttymiseen., Sodan jälkeen perinteisessä mielessä eristäytymisellä ei enää ollut merkittävää roolia Yhdysvaltain politiikassa.
1800—luvun lopulta lähtien termiä ”isolationismi” on käytetty myös laajasta yhteiskunnallisesta liikkeestä-massojen eristäytymisestä, joka perustuu haluun välttää osallistumista sotiin Amerikan mantereen ulkopuolella., Yksi sodanvastaisen liikkeen muodoista ja protesti Yhdysvaltain monopolien laajentumista vastaan, massojen eristäytyminen oli melko yleistä ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja se ilmaistiin kannattaen ajatusta kansainvälisestä yhteistyöstä rauhan säilyttämiseksi sekä neutraalisti harhakuvitelmia, joita vallitsi laajalti Puolueettomuustekojen aikaan., Kuitenkin, kuten fasistiset valtiot pidentää niiden aggressiivinen politiikka, oppositio sotaan keskuudessa massoista YHDYSVALLOISSA tuli vähemmän pasifisti ja ”erakko” (merkityksessä välinpitämättömyys maailman tapahtumia) ja hankittu yhä antifascist sävy, tulossa kasvualusta lausuntoja suosimalla aktiivista vastustaa fasismia.
1950-luvun puolivälissä ja 1960-luvun lopulla amerikkalaisessa yhteiskunnassa isolationistiset asenteet lisääntyivät huomattavasti., Nimitystä ”neoisolationism,” nämä asenteet ovat seurausta kilpailun kiristymisestä keskuudessa kehittynyt kapitalististen maiden, tyytymättömyys eri sosiaalisissa kerrostumissa ekspansiivinen ulkopolitiikka YHDYSVALTAIN hallitsevien piirien, ja useita muita tekijöitä., Uusolationismia on esitetty erityisesti liberaalina ARVOSTELUNA Natoa ja muita kapitalististen maiden sotilasliittoja kohtaan, mielenosoituksina, joissa vastustetaan ulkoasioihin kohdistuvaa liiallista huomiota kotimaisten ongelmien kustannuksella, vaatimuksina sotilaallisen avun katkaisemisesta muille maille, ”vetäytymisestä Euroopasta” ja hyökkäyssodan lopettamisesta Kaakkois-Aasiassa.
D. G. NADZHAFOV