tyypillinen testi käyttää 10 mm (0.39 in) halkaisija teräs pallo kuin indenter 3000 kgf (29.42 kN; 6,614 lbf) voimaa. Varten pehmeämpiä materiaaleja, pienempi voima käytetään, sillä kovemmin materiaaleja, volframikarbidi pallo on korvattu teräs-pallo., Sisennys on mitattu ja kovuus lasketaan seuraavasti:
BHN = 2 P π D ( D − D 2 − d 2 ) {\displaystyle \operatorname {BHN} ={\frac {2P}{\pi G\left(D-{\sqrt {D^{2} d^{2}}}\right)}}}
missä:
BHN = Brinell-Kovuus Numero (kgf/mm2) P = kuorman kilo-voima (kgf) D = halkaisija indenter (mm) d = halkaisija sisennys (mm)
Brinell-kovuus on joskus lainattu megapascals; n Brinell-kovuus määrä on kerrottuna painovoiman aiheuttama kiihtyvyys, 9.80665 m/s2, muuntaa sen megapascals.,
BHN voidaan muuntaa murtolujuus (UTS), vaikka suhde on riippuvainen materiaalista, ja siksi on määritetty empiirisesti. Suhde perustuu Meyerin indeksiin (n) Meyerin laista. Jos Meyerin indeksi on alle 2,2, UTS: n suhde BHN: ään on 0,36. Jos Meyerin indeksi on yli 2,2, suhde kasvaa.
BHN on nimennyt yleisimmin käytetty testi standardit (ASTM E10-14 ja ISO 6506-1:2005: n) kuin HBW (H kovuus, B brinell-ja W materiaali indenter, tungsten (wolfram) carbide)., Aiemmissa standardeissa käytettiin HB-tai HBS-mittauksia, jotka tehtiin teräksisillä indentereillä.
HBW on laskettu sekä standardeja käyttää SI-yksiköitä, kuten
HBW = 0.102 2 F π D ( D − D 2 − d 2 ) {\displaystyle \operatorname {HBW} =0.102{\frac {2 F}{\pi G\left(D-{\sqrt {D^{2} d^{2}}}\right)}}}
jos:
F = kuorman (newton) D = halkaisija indenter (mm) d = halkaisija sisennys (mm)